Juuh... morojeens vaan taas. Minäkin pääsin tänne asti kun nyt on koko päivä ollu aikaa... kipeenä siis oon, kuumetta, kurkku kipee, kauhee yskä..., mutta enköhän huomenna jo tuu kouluun. Mutta siis, asiaan jälleen, tarkoitus oli taas tulla laittaan tääki blogi ajan tasalle. Korjasin myös muutaman kirjoitusvirheen tuolta laatikosta, jotka on siellä roikkunu jo iät ja ajat. Tänään ois ollu kerho, mutta empä sitten sinnekään päässyt. Noh, Selenia vetää sen ja Tinjuskainen meni avuksi :)

Mutta juu.. viikonloppuna (10-11.1) oltiin Selenian kanssa tuolla Naarilassa taas, kerhonohjaajan koulutuksen viimenen osa ja saatiin sitten semmoset hienot todistukset. Eli nyt ollaan saatu koulutus ja ollaan virallisesti kerhonjohtajia! Wouw :D Mutta juu, oli taas sairaan kivaa ja saatiin mein vakkari huone, nro 16!!! :) Siihe liittyy monta mukavaa muistoo "/...tartu siihen mikä kestää..."/. Heh, mutta asiaan taas...

Naarilasta palailtiin siis sunnuntaina ja maanantaina jo kouluun... mitäs koulusta, samaa vanhaa, tarttis jaksaa... ja pikkuhiljaa tarttis olla valittuna jatko-opiskelu paikka. Ja ainiin, kesätöitäkin pitäis alkaa jo miettii ja kaikkee... arggg, liikaa hommaa, ei niiku jaksa kaikkee! Kaupungilleki tarttis kerkee ku toi "tarviin"-lista vaa kasvaa... :/ Mutta nyt makaan puolkuolleena tääl, enkä pääs mihinkää, ja joudun vetää vaa jotaa ällöö yskänlääket. Meil ei oo ees mitää syötävää. Nyt Hemul meni hermot :F :D

Tässä vielä lopuksi kuva, kun Naarilassa tuli leikittyy jäällä :D Järven jäällä...

Puistonpenkille istahdan
ja taivaalle katsahdan.
Näen pilven joka aivan näköisesi on,
mun paras ystävä, verraton.

Kun kaupan hyllyjä katselen
mielessäni ajattelen,
milloin taas nähdä vois
kun meillä niin kivaa aina ois.

Kun pyöräilen ulkona
samalla sinulle viestittelen,
ilman käsiä ajaa koettelen
kyllä se onnistuu
kun sun sanat mielessäin kaikuu:
Oot mun paras ystävä aina. :))

teille <3